Nisti ja nööri


Assari kun päätti tentin,

siskoistaan jäi jälkeen sentin,
humanisti viimeinen.
Hämärä jo Stadiin hiipi,
humanisti Kamppiin kiiti,
juuri aikoi nousta linjuriin.
Kun insinöörin fiksun näki vastaan tulevan,
se juuri oli noussut bussistaan.
Kas insinööri ennen päivänlaskua ei voi
milloinkaan lähtee lakaltaan.

 

Katselivat toisiansa,
insinööri rinnassansa
tunsi kummaa leiskuntaa.
Sanoi: ”Poltat Malboroa,
mutten ole eläissäni
nähnyt mitään yhtä ihanaa!
Ei haittaa, vaikka röökisi mut yskiväksi saa –
on astmaisena hyvä asustaa.
Käy kanssani niin Otaniemeen
näytän sulle tien
ja sinut perhekylään vien.”

 

Nisti vastas: ”Nööri kulta,
teekkarit vie järjen multa,
enkä toivo hourulaan.
Pois mun täytyy heti mennä,
ellen kohta Dommaan ennä,
niin en hetkeäkään lukee saa.”
Niin lähti kaunis humanisti,
mutta vieläkin,
kun insinööri öisin integroi,
hän miettii miksi toinen täällä
lukutoukka on,
ja toinen nablaa rakastaa.

Onnea 51-vuotiaalle Huministicumille!

Vujut eivät olisi mitään ilman pieniä yllätyksiä! Päätinkin vähän leikitellä!

Kiitos leikin mahdollistaneille ja siinä auttaneille eli kuvasta Sebulle, taustamateriaaleista Säkille, hassutteluidean endorsaamisesta* Nikolle ja laulamisesta teille! Suuri kiitos myös Jukalle, että pääsen tätä sivua muokkaamaan!

 

Humanisteille ja vähän niille insinööreillekin

 

xoxo, puss & kräm,

 

Ahto

 

*Moi äiti, käytän viraaleja muotisanoja!